10 vuotta nuorkauppakamaria – mitä on jäänyt käteen?

Kirjoittaja: Jani Wahlman

Tänä vuonna minulla tulee mittariin 40 vuotta, minut siis potkitaan täysi-ikäisenä pois nuorkauppakamarista. Retrospektin paikka. Liityin kamariin 2013 ja tätä kokemusta on kertynyt reilut 10 vuotta. Opiskelujen tullessa päätökseen mietin jatkoa opiskelijayhdistystoiminnalle ja jostain löysin nuorkauppakamarin.

Kamarivirkoja kertyi kuusi (käytössä on vuosi-per-virka-periaate), muun muassa kamarislangilla mainittu suora LIO-RIO-NIO, eli local, regional & national information officer. Suomeksi kamarin tiedottaja, alueviestintäpäällikkö ja kansallinen tiedottaja. Sain toimia myös kansallisena viestintäpäällikkönä ja viimeisimpänä kotikamarissani yksilökehityksestä eli muun muassa koulutuksista vastaavana varapuheenjohtajana.

Porin nuorkauppakamarin hallitus 2019. Sain toimia 60-vuotisjuhlavuoden ajan kamarin ensimmäisenä varapuheenjohtajana.

Kamarivuosieni ahdistavin kokemus, ja yksi mielenkiintoisimmista: Tulin omassa kamarissamme toiseksi puhekilpailussa. Voittajan ollessa estynyt edustamaan meitä aluekokouksessa homma tuli minulle. Auditorion eteen pitämään puhetta, jonka valmisteluun oli ollut aiheen saamisen jälkeen aikaa ehkä puoli tuntia. Lausuin puolitäydelle auditoriolle vitsintapaisen, kukaan ei nauranut. Puheessa ei tainnut olla juuri päätä tai häntää. Hengissä kuitenkin selvittiin.

Koulutin kamarivuosinani strategiaa ja, yllätys, viestintää. Sain olla mukana esimerkiksi kansallisen viestintäakatemian suunnittelussa sekä kamarien viestintäkäsikirjan laatimisessa. Siinä sai paljon eväitä viestinnän tekemiseen leipätyönä. Kamarissa kirkastui ajatukseni siitä, että viestintä on johtamista ja johtaminen viestintää. Jatkuvasti sain miettiä harrasteen kohdalla sitä, miten jäsenet saavat parhaalla mahdollisella tavalla tietoa harrasteen mahdollisuuksista. Ja miten viestinnän avulla aktivoidaan jäseniä toimintaan.

Kouluttamassa kamariporukalle henkilöbrändäysasioita 2017.

Kouluttamassa kamariporukalle henkilöbrändäysasioita 2017.

Perustin kamarillemme lenkkiporukan, jonka innokkaat osallistujat valmensin puolimaratonille. On hienoa nähdä, että lenkkiporukka toimii edelleen. Sain olla mukana kauppakamarin ja nuorkauppakamarin yhteisessä Junior Advisory Boardissa, osallistua nuorkauppakamareiden Eurooppa-tason kokoukseen Tampereella ja olla mukana toteuttamassa koejäsenporukalla 100 osallistujaa vetäneen Löytöretki hyvinvointiin -tapahtuman. Siinä vain jotakin muistoja matkan varrelta.

Edelle kirjoitetun perusteella voi varmasti todeta, että ainakaan mahdollisuuksia ei kamariharrasteessa puutu. Enkä minä edes ole aktiivisimmasta päästä. Löytyy virkoja, projekteja, koulutuksia, tapahtumia ja vaikka mitä muuta, joiden parissa saa kehittää muita, itseään, kamarin vaikutusaluetta ja yhteiskuntaa.

Keskeisempää kuin se, mitä olen saanut, on kuitenkin se, mitä olen voinut antaa. Miten olen voinut kehittää toimintaa sekä kehittää pieneltä osin koko yhteiskuntaa. Kamariharrasteen parissa olen oppinut vaikuttamiskeinoja, saanut perspektiiviä alueen ja yhteiskunnan positiiviseen kehittämiseen sekä myös saanut jonkinlaisia aktiivisen kansalaisen työkaluja.

Merkittävintä on ollut se, että on voinut antaa aikaansa, osaamistaan ja ideoitaan yhteisen hyvän eteenpäin viemiseen. Siitä nuorkauppakamariharrasteessa on tainnut lopulta olla minulle kyse.

Lue lisää Jani Wahlmanilta hänen henkilökohtaisesta blogistaan https://janiwahlman.com/.